2016-10-25

Huangshan - 黄山



Hei! Blogi ei ole lähdössä yhtään mihinkään, vaikka tekstejä ja niitä videoita ei olekkaan sadellut siihen malliin, kuin olin odottanut (ja varmaan tekin). Sillä internet-yhteydet ovat olleet kiven alla koko ensimmäisen kuukauden ajan tästä syystä en esimerkiksi Googlen palveluita saati facebookkia ole availlut, kuin kerran viikkoon jos yhteydet ovat pelanneet. Välillä pätkii Suomen päässä, välillä täällä ja yleensä molemmissa. Jokatapauksessa tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa yhdestä Kiinan tuhansista luonnonnähtävyyksistä, jolla vierailin Golden Weekin aikaan.

Huangshan, eli keltaiset vuoret on Anhuin provinssissa sijaitseva luonnonnähtävyys, jonne matkustin yöjunassa vajaa 15 tuntia istuen. Matkan olisi voinut tehdä myös kuudessa tunnissa, jos olisi ollut aikaisin ostamassa junalippuja tai tajunnut, että bussillakin voi matkustaa. Nooh olihan se kokemus ja sain muutaman lokaalin kontaktin lisää! Lähdettiin siis yhden kiinalaisen kanssa täältä kampukselta tuonne Huangshanin kaupunkiin ja vuoria katsomaan Kiinan hektisimmällä juhlaviikolla, jolloin jokainen junalippu myydään loppuun ja kaikkialla, missä on vähänkin jotain nähtävää, on ihmisiä aivan järkyttävät määrät.





Ihmisiä riitti myös Huangshanilla, mutta olimme suunnitelleet matkan hyvin ja onnistuimme välttämään suurimmat ihmismassat. Vuoret sijaitsevat 40 kilometrin päässä kaupungista ja matkustimme tänne kiinalaisen kaverini isän tuttavan autolla. Saavuimme vuorten juurelle noin neljän aikaan iltapäivästä, jolloin valoisaa aikaa oli jäljellä enää reilu tunti. Pientä säätöä oli lippuluukuilla kun ensin ei haluttu myydä enää lippuja meille (koska joukossa olin minä länsimaalaisena), mutta saatiin sitten liput ja päästiin aloittamaan vaellus.

Patikkaretki puoliksi pimeässä, mutta suhteellisen vähäisessä väkimassassa, melkein vuoren huipulle kesti kolmisen tuntia. Rappuset olivat jyrkät, mutta onneksi ilma oli viileä. Tämä tosin kostautui myöhemmin kun hiestä märkinä päästiin vihdoin hotelli ja camping-alueelle. Itsellä ei ollut shortseja ja tuulitakkia lämpimämpiä vaatteita mukana, koska olihan nyt kesä parhaimmillaan eikä mikään Suomen kesä. Joten kylmä iski, mutta onneksi saatiin suht nopeasti telttamajoitus järkättyä ja päästiin nukkumaan noin kuudeksi tunniksi. Aamulla noustiin neljän aikaan ja valmistauduttiin kiipeämään huipulle katsomaan auringon nousua. Tämä oli matkamme päämäärä ja oli kaiken vaivan arvoista nähdä pilvien yläpuolella, kun aurinko horisontista hitaasti nousee lämmittämään.

Kierrettiin auringonnousun jälkeen vielä monta tuntia aluetta, joka käsitti kaikkiaan neljästä viiteen huippua, innovatiivisesti nimetyn Grand Canyonin, sekä lukuisia muita pienempiä nähtävyyksiä. Kaikkialle olisi päässyt myös gondoleita käyttäen, mutta hinnat muutaman minuutin matkalle olivat 15 euron luokkaa. Tultiin kuitenkin luontoon kävelemään, joten sittenhän käveltiinkin niin, että jalat olivat vielä viiden päivän päästä kipeät. Loppumatkasta seuraavan päivän väkimassat alkoivat saavuttaa huippua ja paikka alkoi pikkuhiljaa muuttua kaaottiseksi, joten päätettiin jättää muutama paikka koluamatta ja lähteä muutaman tunnin mittaiselle laskeutumiselle. Tässäkin aika kului enimmäkseen jonottaessa. Lopuksi voisin sanoa tämän olleen yksi kaikista hienommista luonnonnähtävyyksistä, missä olen ikinä käynyt. Vahva suositus, jos matkustat joskus kaakkois-Kiinaan!!

Taustalla Kiinan Grand Canyon

Väkeä riitti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti